Tänään oli parempi päivä kuin eilen. Aamun warm upin jätin väliin, kun oli satanut. Suoraan kisaan. Tiesin että nyt pitää onnistua, ei enää tyhmiä virheitä. Ihan oman henkisen hyvinvoinnin kannalta maalin pääseminen oli järjettömän tärkeää. Voi v***u että oli muuten paska paikka tämä maailma, kun pistin lauantain kisassa kärkipaikalta pihalle. Vanhaa konkaria lainaten "jos tähtäät pitkälle, niin ole huoleti, joku päivä tulee vielä tippa linssiin, tää on vasta alkusoittoa" Tästä opittiin, se on varma.
Kisassa jahtasin Perttiä, välissä kävin edessä ja olin aivan kontissa kiinni. Joissain paikoissa sain kiinni ja joissain jäin. Suht tasasta. Odotin virhettä, oli niin tuoreessa muistissa miltä täydellinen munaus tuntuu, joten päätin että se on kakkossija jossei se helpolla irtoa ohitus. Ei irronut, kävin pari kertaa näyttäytymässä ja pari kierrosta ennen loppua tein itse virheen kun yritin ohi ja linja meni aivan päin v***ua. Siinä tuli parin sekuntin kaula ja aavistin että tää oli tässä. Katoin taakse eikä ketään missäään, ja olin melko varma että tää oli tässä, en yritä saada kiinni järjettömällä riskillä, vaan otan ne pisteet mitä saan.
Se on nyt selvää, että vauhti riittää taistelemaan mestaruudesta ja aika monelle A kuskille pystyy pistämään kampoihin. Tästä tulee jännä kausi Pera
Kemoraa odotellessa, nälkä jäi.