Kalenteri

[jarska]

Mietein tässä sellasta asiaa omalla kohdallani et milloin ja mistä syystä missäkin kohtaa ajo on alkanut maistua paremmalta ja nopeus kasvanut.

Matkan varrella on tullut uskoteltua ittelle monta asiaa, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän tärkeitä kehityksen tässä vaiheessa.

Renkaat oli aluksi melkeenpä mallia "tourinki" ja vaihtuneet vähän ratasemmiksi, tiedä sitten onko noista ollut enemmän hyötyä henkiselle puolelle...tuntuu et uskaltaa ajaa kovempaa, mut onhan se tietty tärkeetä et pitoa löytyy enemmän kun sitä aletaan tarviin.

Alusta rukkaamiset rupes kiinnostaan yhdessä vaiheessa ja olkoot sitten tärkeitä tai ei niin paremmalta on tuntunut ajaa kun alustaa on saanut ittelle soppelimmaksi, kiitos vaan Motovillen.

Kun sitten miettii sitä mulle tärkeintä juttuu,mistä kehitys on pompannut  eteenpäin, niin se on kyllä ehdottomasti se et on saanut opetusta/opastusta kokeneemmilta, ajoasennoista, ajolinjoista...


Jostain syystä mulle sopii sellanen "sorsaemo---poikanen" koulutus, missä saan ajaa kokeneemman perässä, siitä oon parhaiten oppinut, kiitosta vaan Pennan Samille, Wehnälle, PetsuZX:lle(joka jaksoi hinkata yhdessä ajolinjoja monta tuntii), ORG:n koulutusryhmälle ja kaikille muillekkin jotka jaksoi opastaa kun kävi varikolla hihasta nykäiseen.

Tuosta vaan negatiivisena puolena on se et perässä ajaen pystyn parempiin suorituksiin ja ajolinjat tuntuu hyville, mut annas olla ku väännän taas yksin, kohta lähtee paketti hajoon ja kierrosajat tippuun, mistä lie johtuu, mut tuo pitää saada korjattuu.

Tällasia pakkaspäivän hajatuksia tällä kertaa...

[PetsuZX]

Samaa vikaa itselläkin, vähän nopeamman perässä tuntuu pysyvän, mutta sitten kun pitäisi itse alkaa ajamaan sitä samaa vauhtia, niin jotenkin vain ei enää onnistu.

Omasta ajosta huomaa, ainakin että joka osa-alueella on parannettavaa vaikka ja kuinka. Välillä linjat hakusassa välillä jarrupaikat.
Kiitokset täältäkin lähtee Wehnän suuntaan, sain kunnian ajaa muutaman kierroksen edellä ja varikolla sai hyviä neuvoja mitä voisi miettiä omaa ajoa ajatellen.

Mutta tosiaan, samoilla linjoilla kuin Jarska tuossa alussa, että kunnon seosrenkaat alle, kun vauhdit alkaa kasvamaan ja alustaan säätöjä kohdilleen.
Pääaisia että on kivaa, mutta hauskaa

[Jukka_R]

1. Ensimmäinen kosketus kilpuriksi rakennettuun pyörään 2005. Oma ennätys Motoparkissa tippui tasolta 1:52 tasoon 1:37. Pyörää uskalsi viedä aivan eri tyyliin kuin katupyörää.
2. Rata-ajokurssit, joilla osaavammat näyttivät oikeat ajolinjat ja puuttuivat perusvirheisiin joita itse on kykenemätön näkemään. Yksittäisiä sekunteja lähtenyt kierrosajoista.
3. Kilpailut. Kilpaillessa ajatukset siirtyvät aivan eri moodille. Treenaillessa en juuri koskaan syty ja siksi treenitulokset ovat mitä ovat ja treenailu lähinnä kaartelua. Kisassa mennään sitten aina pari sekuntia kovempaa mitä treeneissä koskaan. Alastaron (ja Ahveniston) ennätyksiä lukuun ottamatta kaikki ennätykseni ovat tulleet kisoista.

[Nitrous]

1) Pyörän vaihtaminen kyykkyyn. Turha sitä nakulla on itseään kiusata. (Pyörällä siis) 
2) Renkaiden vaihtaminen tourinki-kumeista seosrenkaisiin antoi pirusti luottoa
3) Lämppärit käyttöön ja luottoa oli ekasta kierroksesta alkaen ja samalla renkaiden kesto parani kunnolla.
4) Gixerin vakio-ohjausiskarin kartan löysääminen niin, että pyörä alkoi antamaan palautetta missä mennään, ja linjan vaihto kesken mutkan oli mahdollista.
5) Lopetin säikkymisen pyörän elämiseen ja aloin kuuntelemaan, että mikä liike tulee alustasta ja mikä renkaista ja millä tavalla ne vaikuttavat ajolinjaan, pitoon yms.

[jarska]

5) Lopetin säikkymisen pyörän elämiseen ja aloin kuuntelemaan, että mikä liike tulee alustasta ja mikä renkaista ja millä tavalla ne vaikuttavat ajolinjaan, pitoon yms.

Ööö, mitä sä tarkoitat tällä, takasen antaa rohkeesti luistaa avauksissa, pelkäämättä...vai mitäkä?...alustan liike?

[Nitrous]

5) Lopetin säikkymisen pyörän elämiseen ja aloin kuuntelemaan, että mikä liike tulee alustasta ja mikä renkaista ja millä tavalla ne vaikuttavat ajolinjaan, pitoon yms.

Ööö, mitä sä tarkoitat tällä, takasen antaa rohkeesti luistaa avauksissa, pelkäämättä...vai mitäkä?...alustan liike?

Lähinnä tarkoitin, että kun jokainen pyörän tekemä liike ei enää säpsäytä, pystyy kuuntelemaan paremmin pyörän alustaa. Tosi pitkään nimittäin luulin, että varsinkin kovissa avauksissa pyörän perän tekemä liike on jotain mikä tapahtuu renkaan ja tien välissä, kunnes tajusin, että se on takaiskarin liikettä. Tämän ymmärtäminen taas toi lisää luottoa renkaan pitoon ja auttoi tunnistamaan milloin rengas oikeasti luistaa. Harvoinpa tuo pyörän perä kylläkään meikäläisellä luistelee oikeasti. Silloin tällöin karusellissa on vähän irti ja Motoparkin töyssyissä (oon pirun hyvä löytämään niitä) tuppaa ottamaan sellaisia hyppäyksiä sivulle. Etusen luiston taasen opin tunnistamaan kantapään kautta, kun se "kylläpä keula tuntuu jännälle" tunne sai selityksen Lemminkäisen hiekkaesteessä.

[jarska]

Kiitos selvennyksestä Nitrous, tossa menee mulla vaan jonkin aikaa ennenkuin uskaltaa ruveta tarkkaileen alustan ja renkaiden käyttäytymistä, kaikki pienetkin hötkähdykset jänskättää.

[Nitrous]

Kiitos selvennyksestä Nitrous, tossa menee mulla vaan jonkin aikaa ennenkuin uskaltaa ruveta tarkkaileen alustan ja renkaiden käyttäytymistä, kaikki pienetkin hötkähdykset jänskättää.

Avaimena kehitykselle tuossa onkin juuri se, että kun alkaa kuuntelemaan alustaa, unohtaa myös säikähtää niitä pieniä liikkeitä.

[Grandi67]

Kiitos selvennyksestä Nitrous, tossa menee mulla vaan jonkin aikaa ennenkuin uskaltaa ruveta tarkkaileen alustan ja renkaiden käyttäytymistä, kaikki pienetkin hötkähdykset jänskättää.

Avaimena kehitykselle tuossa onkin juuri se, että kun alkaa kuuntelemaan alustaa, unohtaa myös säikähtää niitä pieniä liikkeitä.

Vanhalla Kawalla en hötkynyt niitä pikku liikkeitä,pyörän historia ja nopeus oli tiedossa.Tällä uudella vehkeellä taas ensimmäinen ratapäivä oli yhtä hel****iä.Jousitus oli väännetty "ammattilaisen" toimesta niin metsään,kun vaan voi. Jousitus oli löysätty todella veteläksi,ja iskarien vaimennussäädöt aivan metsässä.Exex omistaja,joka ajoi tällä superbike  B:tä oli mun painoinen.(Pyörässä on koko Öhlins,eli sen saa tosiaankin säädettyä hirveäksi). Kaveri ,jolta tämän ostin,tunnusti viimeinkin pikku kovistelun jälkeen säätäneensä jousitusta kaverinsa kanssa(ensin väitti,ettei oo koskenut jousitukseen). No parin kaverin neuvoilla pyörästä tuli ajettava ja pääsin sillä jo hiukan nopeemmin,kuin vanhalla kusiaisella.
Jousitus kävi täyshuollossa,takapäähän vaihdettiin kaikki kuluvat osat,huoltajan mukaan takapampussa oli korkeintaan 30% tehoja jäljellä. Etupäähän täyshuolto eli purku atomeiksi,uudet öljyt ja stefat.Toisessa putkessa öljy aivan kuraa ja toisessa putkessa oli ollut aivan liian vähän öljyä. Nyt painaumat on edessä 38mm takana 30mm ja vaimennus Öhlinssin ohjekirjan asetuksissa.
Toivottavasti ja luultavasti ajokäytös on keväällä huomattavasti rauhallisempaa,kuin ekalla koeajolla

[jarska]

Vanhalla Kawalla en hötkynyt niitä pikku liikkeitä,pyörän historia ja nopeus oli tiedossa.Tällä uudella vehkeellä taas ensimmäinen ratapäivä oli yhtä hel****iä.Jousitus oli väännetty "ammattilaisen" toimesta niin metsään,kun vaan voi. Jousitus oli löysätty todella veteläksi,ja iskarien vaimennussäädöt aivan metsässä.Exex omistaja,joka ajoi tällä superbike  B:tä oli mun painoinen.(Pyörässä on koko Öhlins,eli sen saa tosiaankin säädettyä hirveäksi). Kaveri ,jolta tämän ostin,tunnusti viimeinkin pikku kovistelun jälkeen säätäneensä jousitusta kaverinsa kanssa(ensin väitti,ettei oo koskenut jousitukseen). No parin kaverin neuvoilla pyörästä tuli ajettava ja pääsin sillä jo hiukan nopeemmin,kuin vanhalla kusiaisella.
Jousitus kävi täyshuollossa,takapäähän vaihdettiin kaikki kuluvat osat,huoltajan mukaan takapampussa oli korkeintaan 30% tehoja jäljellä. Etupäähän täyshuolto eli purku atomeiksi,uudet öljyt ja stefat.Toisessa putkessa öljy aivan kuraa ja toisessa putkessa oli ollut aivan liian vähän öljyä. Nyt painaumat on edessä 38mm takana 30mm ja vaimennus Öhlinssin ohjekirjan asetuksissa.
Toivottavasti ja luultavasti ajokäytös on keväällä huomattavasti rauhallisempaa,kuin ekalla koeajolla

Ohoh, ei se kullankeltainen hehku alustassa sitten välttämättä takaa jouhevaa menoa.
Tuntuis että exexät on ottaneet todellakin kaiken irti alustasta, huoltamatta sitä ollenkaan ja sitten vaan ruuvausta kehiin, hyvä tulee.

[Birke]

Kiitos selvennyksestä Nitrous, tossa menee mulla vaan jonkin aikaa ennenkuin uskaltaa ruveta tarkkaileen alustan ja renkaiden käyttäytymistä, kaikki pienetkin hötkähdykset jänskättää.

Avaimena kehitykselle tuossa onkin juuri se, että kun alkaa kuuntelemaan alustaa, unohtaa myös säikähtää niitä pieniä liikkeitä.

Itsellä sama juttu. Aiemmin säikähti heti jos pyörä vikuroi vähänkään. Hyvänä esimerkkinä kun ajolinja leikkaa Kemoran karusellin jälkeisessä vasurissa sen asfaltin pitkittäissauman. Pyörä menee kallistettuna yli siitä ja alussa luulin renkaiden lipsuvan muuten vain aina siinä kohdassa. Nyt kun asian tiedostaa ja muutenkin ei säikähtele turhia, vaan yrittää ajaa rennosti.

[jarska]

Itsellä sama juttu. Aiemmin säikähti heti jos pyörä vikuroi vähänkään. Hyvänä esimerkkinä kun ajolinja leikkaa Kemoran karusellin jälkeisessä vasurissa sen asfaltin pitkittäissauman. Pyörä menee kallistettuna yli siitä ja alussa luulin renkaiden lipsuvan muuten vain aina siinä kohdassa. Nyt kun asian tiedostaa ja muutenkin ei säikähtele turhia, vaan yrittää ajaa rennosti.

Haha, kylläpä kuulostaa tutulle, nyt tuosta kohtaa uskaltaa jo lasettaa reilummin, mut aikasemmin sitä oikeen pelkäsi...nyt se tulee...nyt se tulee, kieli keskellä suuta kun taas "lipsahtaa".
Rentoutuminen tulee kyllä pikkuhiljaa ajamisen myötä ja sen huomaa jo omassa ajossakin,ei tosin kaikissa paikoissa, mut...

[Vuorela]

Muutamalta viime sekunnilta:

1. Roikkuminen ja liikkuminen pyörän päällä on turhaa
2. Mutkavauhti on yliarvostettua ja huonontaa kierrosaikoja
3. Ajolinjat
4. Kisaa ei voiteta parilla ekalla kierroksella, mutta hävitään kyllä (Kyseinen lähestymistapa saattaa myös aiheuttaa kaluston vaihtoa ja sairaslomaa)

[Streethawk]

Mulla suurimmat harppaukset on ollut 2010 Gotland ring ja jokkis. Gotlannissa kaverin kanssa käytiin pientä keskenäistä kisaa kumpi ajaa lujempaa. Kumpikin ajoi omaa ajoa ja race chronosta varikolla katsotiin ja tutkittiin missä toinen menee lujempaa ja miksi. Tämä toimi hyvin, koska oltiin hyvin tasaisia ja noin 1sek sisään kokoajan. Se oli yksi osa, mutta toinen osa asiasta oli rata itsessään. Todella monipuolinen ja haastava rata joka pisti ajattelemaan omaa ajoa. Siellä myös alkoi "jarruta myöhemmin ja avaa aikaisemmin" idologia aukeamaan ihan hyvin. Gotlannin jälkeen ajat parani noin 5sek/rata Suomessa.
Jokkiksessa sitten tuli se kisavaihde päälle ja ajat parani luokkaa 3-4sek/rata edellisistä.

[jarska]

Simon Grafarin videota moneen kertaan katellessa heräsi kysymys...
onko nyt niin, että aloittelijoille opetetaan pyöreämpiä ajolinjoja sen vuoksi et rata riittäis paremmin, ulosajon riski pienenee ja oppii helpommin kallistaan sitä mopoo...ja sitten...
kun jo osataan sitä hommaa paremmin, niin aletaan opettaan jyrkempiä ajolinjoja, jarrutusta syvemmälle sisään, ns. rohkeempia linjoja sen vuoksi, ettei pyöreet toimi sillon kun halutaan vauhtia lisää...kunnolla?

Kysyn sen vuoksi kun minusta alussa monet opetti pyöreempiä linjoja ja ne iskostuu tajuntaan aika hyvin, niitä pitää "oikeina" linjoina ja hankala oppia tavallaan pois niistä, jos haluaa ajaa nopeemmin.
Kun mulla näitä kyssäreitä herää ja jos olen oikeilla linjoilla, niin eikö aloittelijoille vois kertoa, et nää pyöreet linjat on tässä kehityksen vaiheessa ne joita pitää harjotella ja jos/kun halutaan joskus nostaa nopeutta kunnolla, niin uusiksi menee linjat, jotakuinkin.

Vai olenko ihan hakoteillä ja myös pyöreillä linjoilla voi ajaa kovaa, jos osaa?