Mä ajelen usein todella pitkiä pätkiä hitaamman takana, kunnes näen sen varman ohituspaikan. Kiirettä ei ole sen takia, ettei olla kisassa. Tuo turvaväli tekee ajamisesta rennompaa, ja vasta sitten kun on päättänyt sen ohituspaikan, tullaan juuri ennen lähemmäs ohitetavaa, ja sieltä sisältä yleensä avauksessa ohi. Tai toinen vaihtoehto odottaa kun näkee hitaammalla sen jarrun, missä häntä joutuu reilusti odottelemaan, ja sitten sinne sisälinjalle jo siinä suoralla, jotta hän näkee ohittajan ajoissa, eikä joudu muuttamaan linjaansa.
Pitää muistaa että Vuorelalla on kisakokemusta rutkasti enemmän kuin meillä murmelan kanssa, ja kyllä kaveri ohittaa osaa. Itse hänen perässään ajelin viime syksynä kerhokisassa, kun solisluuvamma (heh) alkoi hyydyttämään miehen jarruja. Silloin tein Palmasin jarrussa juuri tuon yllä kuvatun ohituksen tuoreemmilla käsillä.
Tavallisella ratapäivällä on mun mielestä järkevää välttää perseessä kiinni ohitusta vahtaamista, vaikka sitten koittaisi eri linjaa mennäkkin, kun koskaan et tiedä missä kohtaa edellä menevän linja muuttu äkillisesti, tai lipsahdus tulee, ja kaatuu pahimmillaan eteen. Juurikin tuo Vuorelan tyyli on mun mielestä kokeneen kuskin tapa ajaa. Ja tuo spekulointi "kiilata liian ahtaaseen rakoon jarrussa" vähän oudoksuttaa, sellaista kun en usko äjän tekevän edes kisassa kovin helposti.
Mä ajan joskus varikon kautta, kun edessä useampi pyörä, tai yksi liian vaikeasti ohitettava. On myös rentouttavaa ajella selvästi hitaamman perässä jonkun aikaa, vaikkapa koko kierros, niin saa lepuuttaa itseään, ja ohituspaikalle on valmiinä eri vaitoehtojakin, yleensä aina pidempi suora.