Kaatoon johtavat virheet voidaan harrastelijoilla periaatteessa tiivistää yhteen asiaan, joka on pyörän häirintä ja reuhaaminen pyörän päällä. Etenkin keskiryhmässä näkee paljon kuskeja, jotka ajavat "eniten täysiä" ja repivät tangosta tukea ottaen painoa puolelta toiselle ja kaasun ja jarrun käyttö on kulmikasta. Tämä tapa varmasti tuntuu nopealta, koska pyörä elää koko ajan ja kädet on täynnä ohjelmaa, mutta käytännössä kuskin toiminta vastaa soutuveneen keikuttamista hyppimällä laidalta toiselle.
Pääelementti nopeaan etenemiseen on, että antaa pyörän alustan hoitaa tehtävänsä ilman, että kuski sitä omalla toiminnallaan häiritsee. Käytännössä tämä tarkoittaa rentoutta pyörän päällä. Painonsiirron tulisi tapahtua riittävän aikaisin, riittävän pehmeästi ja sellaisessa kohtaa, että siitä ei aiheudu mitään häiriötä pyörän kulkuun. Kuski vain ikään kuin pehmeästi liukuu puolelta toiselle, ei repäise itseään sinne. Sama pehmeys ja sulavuus pätevät kaasun ja jarrun kanssa, mitä vähemmäksi kulmikkuuden molempien käytössä saa, sen enemmän alustalla on aikaa reagoida ja sitä enemmän pitoa on tarjolla. Kemoran karuselli on muuten ihan näppärä paikka testata oman ajoasennon toimivuutta: Varikolle tullessa ei pitäisi olla mitään ongelmaa ajaa karusellia normaalia vauhtia vasen käsi merkkinä pystyssä. Paluusuoran vasen-karuselli väli taas on hyvä paikka tarkkailla mopon ja kuskin toimintaa puolen vaihdossa. Jos karuselliin sisään käännettäessä mopo tuntuu kovin levottomalta, kannattaa tarkkailla kuinka omaa painoa siirtää puolelta toiselle.
Jarruttamisessa pätee sama perussääntö kuin kaasunkin kanssa. Eli jarrutus aloitetaan suoralla tiukkana ja jatketaan mutkan apexiin asti koko ajan mopon kallistuksen mukaan jarrua keventäen, jolloin päästään apexissa suoraan jarrulta kaasulle. Tällä pyritään pitämään mopon geometria sellaisena, että saavutetaan jyrkin mahdollinen kääntösäde ja samalla saadaan pidettyä riittävästi painoa eturenkaalla, että se ei luista alta. Kaadoin itse viime kesänä lemminkäisessä ja luulen, että ainakin osasyynä oli, että jostain syystä päästin jarrun kokonaan pois muutaman metrin ennen apexia, jolloin keula keveni ja etunen luisti alta.
Tässä vaiheessa en edes enää muista mikä oli kysymys, mutta mielestäni kehityksen tärkein kulmakivi on oman ajamisen analysointi. Pyri koko ajan miettimään mitä teet mopon päällä, mitä mopo tekee, olisiko jotain voinut tehdä toisin jne. Yksinkertaisimmillaan analysointi sujee tyyliin: "Mikään ei ota maaha, mopo tuntuu vakaalta ja rengas ei luista = Voin kallistaa lisää." Kun jossain vaiheessa vastaan tulee asia tai ilmiö, jota et ymmärrä, pyri selvittämään kokeneemmilta mitä se tarkoittaa. Esitä paljon kysymyksiä, kuuntele vastaukset tarkasti ja kysy lisää. Miltä mopo tuntuu kun ajetaan töyssyn yli ja miksi se tuntuu siltä? Miltä mopo tuntuu kun etunen luistaa ja miksi se tuntuu siltä? Miltä tuntuu kun takanen luistaa ja miksi se tuntuu siltä? Miksi tanko ravistaa laidasta laitaan pari kertaa aina samassa kohtaa rataa? Joku on kuitenkin kokenut kaiken tuon aiemmin ja osaa kertoa omat kokemukset. Tätä seuraa sitten se vaikea osa: Yritä tunnistaa omassa ajossa ilmiöt, joista olet kokeneemmilta kuullut. Todennäköisesti kuvittelet luistoja ja monia muita asioita paljon ennen kuin niitä oikeasti tapahtuu. Kun luulet jotain tapahtuvan, kysy taas lisää kokeneemmilta ja kuvaile miltä tilanne tuntui. Tärkeää on siis kysyä, että miksi, ei miten. "Miksi tämän mutkan ajolinja on tälläinen?" vs. "Miten tämä mutka ajetaan?"
Disclaimerina sen verran, että ylläesitetty on oma hitaahkon kuskin tapani oppia asioita: Pitää ymmärtää miksi, että voi sisäistää miten asia käytännössä tehdään.