Normaali veriplasman natriumpitoisuus on 135–145 mmol/l.
Kun natriumia on veressä liian vähän (alle 135 mmol/l), tilaa kutsutaan hyponatremiaksi.
Kun natriumia on liian paljon (yli 145 mmol/l), on kyseessä hypernatremia.
Hyponatremia eli "suolahukka"
Hyponatremia voi syntyä kahdella eri mekanismilla: natriumia joko menetetään liikaa tai elimistöön kertyy liikaa vettä.
Jos veren natriumpitoisuus laskee alle 125 mmol:iin/l, alkaa esiintyä väsymystä, voimattomuutta, päänsärkyä, pahoinvointia ja lihaskramppeja.
Jos natriumpitoisuus pienenee vielä vähäisemmäksi (alle 120 mmol/l), alkaa esiintyä lihasheikkoutta ja hermosto-oireita, yleistä kouristelua ja sekavuutta.
Hypernatremia eli "nestehukka"
Hypernatremia johtaa janon tunteeseen, jos aivojen janokeskus toimii normaalisti. Nestevajaus tuntuu suun ja nielun kuivumisena.
Vaikeassa hypernatremiassa (veren natriumarvo yli 155 mmol/l) esiintyy lihasnykäyksiä, sekavuutta, kouristeluja ja lopulta tajuttomuus.
Lievä hypernatremia voidaan korjata vettä juomalla. Vaikeissa tapauksissa tarvitaan suonensisäistä nestehoitoa.
Tuo voisi selittää myöskin sunnuntain ongelmia (lihaskramppeja, voimattomuutta, väsymystä ja lievää päänsärkyä). Eli jos mulla oli edeltävien päivien aikana syntynyt lievä nestehukka, niin munuaiset oli poistanu "suolaa" verestä jotta veren suhteellinen suolapitoisuus olisi sopiva. Ja sitten kun join paljon nestettä, niin veren nestepitoisuus palautui normaaliksi, mutta suolapitoisuus ei pysynyt perässä, vaan sen takia syntyi akuutti "suolahukka".
Varsinkin kun hikoilu lisääntyi potenssiin x ja sen mukana kropasta poistui suolaa, ja veren suhteellinen suolapitoisuus laski entisestään.
Etukäteen tuohon suolan määrään veressä ei voi suoraan vaikuttaa, koska munuaiset pyrkii pitämään veren suolapitoisuuden vakiona. Munuaiset joko lisää tai vähentää suolan eritystä virtsaan sen mukaan onko suolaa liikaa vai liian vähän veressä.
Suolan kokonaismäärään veressä voi vaikuttaa vain välillisesti, eli pitämällä kropan nestetasapainon normaalina.