Mun mielestä ajatusmalli siitä, että pitää nostaa riskitasoa, että pääsee pois mukavuusalueelta on jo oletuksena metsässä. Mukavuusalueelta voi mun mielestä poistua nostamatta riskiä, kunhan sen tekee hieman päätä käyttäen eikä päättömästi "joka paikkaan kovempaa" menttaliteetilla. Otetaan esimerkiksi kemoran kakkosmutka: Lähes jokainen jarruttaa siihen liian paljon ja ajaa mutkan liian hiljaa eikä pääse avaamaan sieltä kunnolla. Lähes jokainen myös tiedostaa tämän, mutta toistaa sitä kierroksesta toiseen, koska ihmisen vaistot pelon muodossa tahtovat pitää meidät siellä mukavammalla puolella pelon rajaa. Kun sitten tekee itselleen selväksi, että mutkaan voi jarruttaa metrin, viisi tai kymmenen (en suosittele) myöhemmin, niin tokihan se pelottaa ensimmäisellä kerralla, koska se samainen vaisto siellä potkii vastaan. Riskitaso ei pelon kanssa sitten nousekaan käsi kädessä kun tietoisesti haetaan lisää vauhtia paikkaan, jossa sitä puuttuu ja tiedetään, että voidaan ajaa kovempaa. Oleellista toki on, että tuota pelkoa pyritään päihittämään pienin askelin, jolloin ollaan sopivasti poissa mukavuusalueelta nostamatta riskitasoa yhtään. Vielä parempaan tulokseen pääsee jos pystyy analysoimaan sen pelottavan paikan oikean syyn. Esim. katse liian lähellä. Tällöin virheen korjauksella vauhti kasvaa vaikka ei poistuttaisi mukavuusalueelta ollenkaan.
Se milloin sitten voi puhua riskikertoimen nostamisesta on se, kun kierrosaika on jämähtänyt paikoillee eikö ole selkeää paikkaa tai syytä, joka olisi kierrosajan parantumisen esteenä, mutta pyritään ajamaan joka tapauksessa kovempaa. Tätäkin toki joutuu jossain kohtaa lajia hallitun riskin muodossa harrastamaan, ettei kehitys pysähdy, mutta se on sitten ihan oma tarinansa.
Edit. Eli jos haluaa kehittyä, ei kehitys tule sillä, että ajetaan vaan ympyrä kuin tiettyyn rajaan asti. Jos tahtoo jatkuvasti kehittyä, pitää aina radalle mennessä olla selkeä visio mitä siellä lähdetään kehittämään ja miten. Oli se sitten avaukset, jarrut, ajolinja, ajoasento tai joku muu. Kunhan siinä ajamisessa on joku tarkoitus. Joskus toki on hauska ajella ihan muuten vaan rennosti ympyrää sen kummempia funtsimatta, mutta sillä tyylillä ei kyllä juurikaan kehity.